RUOSKAA JA RAKKAUTTA

Heb. 12:6 - 7.
”Sillä joita Jumala rakastaa, sitä Hän kurittaa. Hän ruoskii jokaista lasta, jonka Hän ottaa huomaansa.”

Kärsimys on teille kasvatusta. Jumala kohtelee teitä niinkuin lastaan. Mikä on se lapsi, jota isä ei kurita.? Varmaan vaikeasti ymmärrettävä Jumalan sanan ilmoitus. Ehkä erityisesti
meille, tämän ajan uskoville, jotka olemme tottuneet kuulemaan sanoman
vain armollisesta rakastavasta Jumalasta. Ei niinkään kurittavasta saati ruoskivasta Herrastamme.

Niinkuin monen asian kohdalla näkökulma asioihin on usein ratkaiseva. Se on erityisen totta ajatellen edellä olleita jakeita. Pääpaino niissä ei kuitenkaan ole kuritus, kasvatus eikä varsinkaan ruoskinta.
Ei vaan Jumalan rakkaus lapsiaan kohtaan, Hänen valintansa, Hänen huolenpitonsa.
Näissäkin jakeissa loistaa ennen muuta Jumalan kirkkaus, huolenpito ja rakastava kurituksensa.

Monet, ehkä kaikkikin Hänen lapsensa ovat läpikäyneet elämässään vaiheita,
jotka haastavat käsityksemme Jumalan rakkaudesta. Elämässämme on varmasti asioita, tapahtumia, jotka eivät saa selitystä, ainakaan oikeaa selitystä tässä ajassa. Olemme ikuisuusolentoja matkalla taivaaseen iankaikkiseen elämään. Ehkä olisi viisasta vain luottaa siihen, että perillä kaikki selviää.
Meidän ei toisaalta tarvitse ponnistella johonkin ylihengelliseen tilaan vaikeuksissamme.

Jumala ymmärtää katkeruutemme, kysymyksemmekin. Miksi?

On hienoa, että, samaisessa Hebrealaisille kirjeessä on meitä heikkoja uskovia ajatellen lohduttava sana.

Hebr. 12:11.

”Mikään kuritus, saati ruoskinta, ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa hedelmänään vanhurskauden ja rauhan niille, jotka on sen avulla harjoitettu”.

Ei siis aina tarvitse riemuita kurituksesta, onpa ihanaa. Ei aina etsiä selitystä kaikkeen, hymyillä, vaikka tekisi mieli irvistää. Ja jos alaikäisyytemme kapalot oikein kiristävät ja tekisi mieli omavoimaisesti
päästä niistä ja vaikeuksista eroon. On ehkä syytä nöyrästi lukea vapahtajastamme Jeesuksesta kertova jae,

Hebr. 5:8.

”Vaikka Hän oli Jumalan poika Hän oppi kuuliaisuuden siitä, mitä kärsi.”

Hän on kärsinyt ja ollut kiusattu. Mitkään elämämme vaiheet eivät ole Hänelle vieraita, miten turvallista tietää, Hän ymmärtää..

Nämä Jumalan sanankohdat nousivat mieleeni, kun Kotkan keskus-sairaalan syöpäosastolla olin leikkauksen jälkeen toipilaana erittäin heikkokuntoisena, 13 kiloa laihtuneena. Monta vuorokautta syömätönnä ja juomatonna tiputuspussien nesteen varassa.

Kohokohdaksi ennen kotiinlähtöä muodostui ensimmäinen vaatimaton ateria: jotain löysää vihanneskeittoa ja pala ruisleipää. Kun vapisevin käsin levitin voinappia leivälle, nousi sydämestäni kiitos Jumalalle ja poskilleni kyyneleet, elämä taitaa sittenkin jatkua.

Nyt olen ollut toista kuukautta kotona. Syöpähoitoon kuuluvat sytostaattihoidot ovat alkaneet.
Lopulta kaikki on minuakin rakastavan ja kurittavan Taivaallisen isän kädessä.

Teitä kaikkia siunaten ja esirukouksistanne kiittäen veljenne, Veikko Siekkinen

 

ASKEL KERRALLAAN

Tien kaidan kulkija luottaa saa, Herra sanansa valolla johdattaa.
Yhden päivän, askeleen kerrallaan, voi kulkija joskus miettiä näin, 
kunpa näkisin kauemmas, eteenpäin.

Silti tärkein seuraava askel on Herra tuntee tien, joka louhikon.
Hän vierelläs kulkee varjellen, Pyhällä Hengellään rohkaisten.

Monta taistelua on kaidalla tiellä, meitä kaikkia Herramme muovaa siellä. 
Älä pelkää, ne Jeesuksen kädet on, Hänen rakkautensa on loppumaton.

Heikko kulkija, minä, sinäkin, luottaa saamme.
Askeleen kerrallaan kulkien tulemme kotiin taivaan maahan.

Saamme riisua matkapukumme likaisen, ja pukea uuden, puhtaan valkoisen.
Sen Jeesus valkaisi verellään, uusi puku päälläin, tiedän sen,
voin astua eteen valtaistuimen.

Kerrotaan, että Alankomaissa kristityt kokoontuvat yhteiseen marssiin.
Erikoista tässä marssissa on se, että matkaa tehtäessä otetaan kaksi askelta eteen ja yksi taaksepäin.
Matka etenee hitaasti, mutta kaikki osallistujat pääsevät tavoiteltuun päämäärään.

Arvatenkin marssijoilla on tarkoitus kuvata matkaa taivaskotiin.
Voi olla, että itsekullakin taivastien kulkijalla on tämänkaltaisia tuntoja.
Mutta vaikka vaikeuksia on jokaisella kulkijalla, niin tiellä pysyen olemme kerran perillä.

Sillä Taivaan Isä on matkareitin suunnitellut ja tien valmistanut Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
Pysytään tiellä vaikeuksista huolimatta. Vapahtajamme on sanonut itsestään:
”Minä olen tie, totuus ja iankaikkinen elämä.

Sinua, kanssamatkaajani, siunaten. Veikko Siekkinen


© Copyright 2021 Kuusaan helluntaiseurakunta. All Rights Reserved.

Built with Mobirise site maker